Kyberrikollisuus

Mikä kyberrikollisuus?

Kyberrikollisuus eli tietotekniikkarikollisuus on digitalisaation myötä ilmestynyt uusi rikostyyppi, jossa käytetään tietotekniikkaa ja/tai teknologisia välineitä rikoksentekovälineenä. Laiton toiminta voi tapahtua vallan digilaitteen välityksellä tai sitten teknologiaa hyödynnetään vain osaan rikollista toimintaa, esimerkiksi tietojen kalasteluun. Kyberrikollisuus kattaa myös tietotekniikkaan kuten tietoverkkoihin kohdistuvat rikokset, muttei kuitenkaan pelkästään fyysiseen laitteistoon kohdistuneen väkivallan.


Mikä kyberrikollisuus?

Yhteiskunta pyörii yhä enenevässä määrin digipalveluiden ympärillä, joka samanaikaisesti lisää kyberrikollisuuden riskejä. Nuoremmat sukupolvet ovat enemmän ja enemmän sitoutuneita sosiaaliseen mediaan, joka avaa vallan uusia polkuja rikollisuudelle – varas hyödyntää tietoa siitä, että joku lähtee lomalle ja heidän kotinsa on tyhjillään tietyn ajanjakson, stalkkerit pystyvät katsomaan ihmisten tietoja heidän omilta sivuiltaan ja niin sanottu kasvoton kommunikointi sekä kommunikointi ilman valtioiden rajojen esteitä helpottaa muun muassa kiusaamista ja ahdistelua. Niin lievemmissä kuin vakavemmissa rikostyypeissä hyödynnetään rajattomuutta ja kasvottomuutta. Esimerkiksi kalasteluhuijauksista puhuttaessa, moni asiantuntija on väittänyt, ettei rikolliset veisivät toisten tietoja jos tietäisivät hieman siitä ihmisestä, keneltä varastaa – on helpompi nostaa kadulta löydetty 20 euron seteli taskuun miettimättä asiaa sen enempää mutta jos tietäisi, että se on yksinhuoltajaäidin viimeinen seteli, joka on tarkoitettu lapsen ratsastustuntiin, moni palauttaisi rahan.

Rikollisuuden uudet mahdollisuudet


Rikollisuuden uudet mahdollisuudet

Suomessa sanotaan kyberrikollisuuden keskeisimmän motiivin olevan taloudellinen hyöty. Suurin osa kyberrikoksista liittyy muun muassa tietojen kalastelun ja sittemmin esimerkiksi petokseen tai kiristykseen. Suomen Keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskus perustettiin vasta vuonna 2015, toisin sanoen kyberrikollisuus on suhteellisen uusi käsite ja laji Suomessa. Vaikka puhutaan ‘uudesta rikostyypistä’, kyberrikollisuus viittaa pääsääntöisesti jo ennaltaan olemassa oleviin rikostyyppeihin, joita tehdään nimenomaan käyttäen digitaalisia laitteita hyödyntäen. Näin ollen kyberrikollisuus on pikemminkin tekotapa, tai rikoksentekovälinettä kuvaava termi, eikä niinkään uusi rikollisuuden lajike edellisten rinnalle. Tietotekniikkarikollisuuteen voi sisältyä useampiakin tuttuja rikoslajikkeita. Kuitenkin digitalisoituminen avaa uusia ovia rikollisille sekä rikollisverkostoille. Tietotekniikka yhdistää ihmiset eri puolilta maailmaa – nopeasti, tehokkaasti ja ilman rajoja. Koska kyberrikollisuus on vielä niin tuore asia, ei ole vielä olemassa tarpeeksi tehokkaita systeemejä, lakeja tai maiden välisiä yhteistyösopimuksia, joilla virkavalta pysyisi yhtä askelta rikollisia edellä. Monet rikoksia tekevät tietää tämän ja käyttää hyväkseen porsaanreikiä sekä maiden välisiä lakieroja. Ihmisten ei tarvitse koskaan tavata toisiaan tehdäkseen esimerkiksi kauppoja, joka lisää laittomuuksien teon helppoutta ja houkuttelevuutta – netissä voi tunnetusti olla niin sanotusti kasvoton ja täysin anonyymi niin halutessaan. Itse asiassa ihmisen ei välttämättä tarvitse edes olla tekemisissä toisen ihmisen kanssa esimerkiksi ostaakseen huumeita, kun nykyään suoraan netistä saa tilattua lähes mitä tahansa. Lisähaasteena on hiljattain suurempaan suosioon nousseet kryptovaluutat kuten Bitcoin, joka on elektroninen valuutta, jolla ihminen voi säilyttää entistä enemmän anonyymiutensa. Fyysinen raha ei koskaan vaihda käsiä, kun käyttää kryptovaluuttaa tehdäkseen vaikkapa huumekauppoja. Tosin digitalisaatiolla on myös virkavaltaa hyödyttävät puolensa, sillä muun muassa Suomen kyberrikollisuuden torjuntaan keskittyvän poliisiryhmän keskeisimpiin tehtäviin kuuluu myös tietoteknillinen rikostutkinta sekä verkkotiedustelu. Myös poliisi pystyy tekemään tutkintaa hyödyntäen verkostoja, ja ei-niin-ajantasalla olevat rikolliset usein jättävät jälkiä käyttäen digilaitteita laittomuuksiin. Poliisin on mahdollista käyttää esimerkiksi puhelimen sovellusten välityksellä käytyjä keskusteluja todistusaineistona. Jos kuka tahansa ihminen pääsee johonkin, esimerkiksi tekemään huumekauppaa netissä, on muistettava, että myös poliisi pääsee samaiseen tietoverkkoon. Ikävä kyllä, viranomaiset jäävät silti alakynteen näissä asioissa, sillä tietoverkkorikollisuus on monipuolista, laaja-alaista ja todella nopeasti kehittyvää.